6. tammikuuta 2014

Lähiretkeily kunniaan

Nykyään melko harvoilla ja valituilla on aikaa tehdä retkikuntatyyppisiä pitkäkestoisia seikkailuja, jotka vievät usein maailman ääriin, tai edes viikon vaelluksia. Kaiketi Briteistä lähtöisin oleva lähiretkeilytrendi (microadventure) tarjoaa kuitenkin loistavan mahdollisuuden olla oman elämänsä sankari pienimuotoisemmissakin seikkailuissa. Olivatpa ne sitten päivä- tai viikonloppuretkiä. Lähiretkeilyssä on ehkäpä mielenkiintoisinta juuri tuo seikkailun tuntu, kun esimerkiksi etsii kartalta jonkin pienen yksityiskohdan (esim. hiidenkirnu, pieni lampi tms.), missä ei ole käynyt aiemmin eikä varmasti tulisi vahingossa käytyä minkään virallisen reitin kulkemisen yhteydessä.

Suomen Latu ry:kin on lanseerannut tälle vuodelle retkihaasteen, jonka avulla pyritään innostamaan ihmisiä liikkeelle luontoon. Haasteen täyttämiseksi tulee viettää luonnon helmassa vähintään kaksi yötä kuukaudessa. Tämä, jos mikä, onnistuu hyvin lähiretkeilyn kautta.

Lähiretkeilyyn ei juuri liity sen suurempia velvoitteita tai järjestelyitä. Viimeisin seikkailu omalla kohdallani alkoi viime torstaina idealla kevytretkeilyreissusta Nuuksion kansallispuistoon. Tempasin Nuuksion kartalta kolme mielenkiintoista pientä lampea; Pikku Pöksynhaara, Kilpilampi ja Häränsilmä, joiden kautta reitin tulisi kulkea, sillä en ollut millään niistä ennen käynyt eikä niille varmaan vahingossa tulisi muuten poikettua Nuuksiossa liikuttaessa. Ei muuta kuin toinen karhu-veikkojohtaja mukaan reissuun, ja niinpä lauantain ja sunnuntain välillä oli paikat koluttu läpi. Matkaa kertyi meidän reitille vajaa 20 kilometriä, ja lisäksi uinuttiin mm. pimeän ajan noin 15 tuntia laavussa vesi-/räntäsateen ropinaa välillä unen lomasta kuunnellen.

Lähiretkeily ei vaadi hirmu erikoisia varusteita vaan alkuun pääsee helpostikin. Tästä voisin heittää esimerkkinä virvoitusjuomatölkistä tehdyn retkikeittimen polttimen, joka on lähestulkoon ilmainen. Kunnolliset aktiiviretkeilyyn soveltuvat keittimet ovat jonkunlainen investointi, mikä kannattaa tehdä harrastuksen jatkuessa, mutta alkuun pääsee tosiaan helpolla. Tässä hieman ohjetta videon muodossa tuosta polttimesta.


Karhu-Veikot haastaa kaikki perheet retkeilemään luonnon helmassa myös partiotoiminnan ulkopuolella. Lisää vinkkejä lähiretkeilyyn löytyy mm. brittiseikkailija Alastair Humphreys'lta.

1. joulukuuta 2013

Pohdintaa partion pedagogiikasta

Pohdintaa partion pedagogiikasta

Brasilialainen kasvatusajattelija Paulo Freire oli aikoinaan huolissaan opettajan ja opetettavan
välisen suhteen yksisuuntaisuudesta. Opettajat pitävät oppijoita ikään kuin säiliöinä, joihin heidän
tulisi kaataa tietoa. Freire näki tämän tiedon usein oppijoiden maailmasta ja todellisuudesta
irrotettuna ja heille epärelevanttina.

Vastavoimaksi edellä esitellylle opettaja-oppija -suhteelle tämä brasilialainen partasuu ehdottaakin
kommunikaatiota ja dialogia eli vuoropuhelua. Tämän mahdollistuminen kuitenkin vaatii nöyryyttä,
muiden katsontakantojen kuuntelemista ja ymmärtämistä (ja eikös partioihanteissakin luvataan
kunnioittaa toista). Opettajien tulisi hyväksyä, etteivät he tiedä kaikkea ja oppilaiden tulisi
ymmärtää, etteivät he ole totaalisen tietämättömiä. Vuoropuheluun perustuvassa opetuksessa
opettajan ja oppijan roolit hämärtyvät ja sekoittuvat.

Partio-ohjelmaan on sisällytetty paljon vertaisopetusta ja omasta mielestäni partiossa on aina ollut
tarkoitus oppia yhdessä. Kämppääkin korjaillessa meistä kukaan ei ole osannut aivan kaikkea, mutta
aina on ollut joku, joka on osannut sellaista, mitä muut eivät ole osanneet.

Valitettavasti viikoittaisessa kokoustoiminnassa on helppoa vaipua ajattelemaan opetettavia
tietämättöminä säiliöinä, jotka vain odottavat tiedolla täyttymistä. Todellisuudessa he kuitenkin ovat
uteliaita, kriittisiä ja itsenäisiä ajattelijoita, kenen kanssa käyty keskustelu voi kehittää itse kutakin.
Lisäksi on varottava, ettei opetettava tieto jää kenellekään todellisuudesta irralliseksi. Olisi siis aina
tärkeää kertoa ja keskustella, miksi mitäkin asioita partiossa opetellaan. Freiren mukaan dialogi
johtaa yhteiseen kasvuun, mikä sopiikin mainiosti vaeltajien ihanteeseen, joka kuuluu: "kehittää
itseään ihmisenä".


Olli "Mølli" "Ituhippi" Lindholm
Lpkj
Karhu-Veikkojen Savonlinnan kirjeenvaihtaja